Kirjeitä sieltä jostakin

Antero Johannes Olin syntynyt 14.11.1912, Ul. Pyhäjärvellä. Muutti Sammattiin 27.1.1946. Siirtyi siviilirekisteriin 04.12.1953. Kuoli 29.5.1963 Sammatissa. Haudattu 07.06.1963 Sammattiin.

Kirjansitoja, linja-autonkuljettaja ja monilahjakas sekatyömies. Hän oli käynyt neljä vuotta kansakoulua ja rippikoulun. Hän oli jäänyt varhain orvoksi äidistään, joka putosi tukkiuitolla jäiseen veteen, sai keuhkokuumeen ja kuoli 01.4.1921.

 Hannes neljäs vasemmalta kolmannessa rivissä.

   

 Hannes istumassa.

Rippikoulutodistukseen oli annettu Hannekselle muistoksi raamatunlause Matt. 5:8.
"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." Puhtaana säilyi Hanneksen sydän niiltäkin osin, ettei hän haavoittuneena enää ollut miesvahvuudessa, kun Jalkaväkirykmentti 46 syksyllä -41osallitui Haagin sopimuksen vastaiseen sotarikokseen ampumalla kymmeniä neuvostoliittolaisia sotavankeja Terijoella.

Hannes oli selvinnyt talvisodasta ehjin nahoin, vaikka hänen sotareissunsa olikin venynyt
tavallista pitemmäksi. Mies oli joutunut riviin heti ylimääräisten harjoitusten alettua
lokakuun 13. päivä, eli puolitoista kuukautta ennen varsinaisen sodan alkua. Automiestä oli
tarvittu seuraavana keväänä toukokuun loppupuolelle asti, vaikka taistelut olivat tauonneet jo
maaliskuun puolivälissä.

Hannes toimi koko talvisodan autonkuljettajana ja osallistui taisteluihin toisen
armeijakunnan lohkolla elintarvike- ja ampumatarvikekuljetuksissa. Kantakorttiin merkittiin,
että autosotamies Olin oli huoltanut ajoneuvonsa hyvin.

Kantakorttiin merkittiin myös, että 25.5.1940 hänet lomautettiin toistaiseksi. Pitkään ei
siviilielämää kuitenkaan kestänyt. Jo seuraavan vuoden juhannuksen tienoilla Hannes seisoi
taas Karkkilan rautatieasemalla muiden liikekannallepantujen kanssa.

Mikään innokas sotaan lähtijä Hannes ei ollut. Hän kertoi myöhemmin yrittäneensä välttää jatkosodan kutsuntamääräyksen tuojaa. Hänellä oli tapana myös sanoa vielä sodan jälkeenkin, että hänellä ei ole isänmaata sen enempää kuin on multaa kynsien alla. Rintamamieslainan hän otti ja lohtupalaa maksaessaan raatoi itsensä hengiltä vain 50 vuotiaana.

Jatkosota
25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944

 Metallisiin kehyksiin laitetun muistokuvan taakse on kirjoitettu Date 15.12.1940 ja Hannes Olin.
(Taken by the Photomatic
Reg. U.S. Pat. Off.
Made in U.S.A.
Internetional Mutoscope
Reel CO.. INC. New York City)

Jatkosota alkoi vauhdikkaana hyökkäyssotana. Vaikka Hannes oli varusmiespalvelunsa suorittanut
autosotamiehenä Viipurissa 4.5.1933-18.4.1934, jatkosodan alkaessa hänestä tehtiin jalkaväkimies.

 Autosotamies Hannes Olin.

Hannes osallistui kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen johtaman toisen
armeijakunnan 46:n jalkaväkirykmentin riveissä ankariin taisteluihin Tarton rajalta
Karhumäen suuntaan, kun Itä-Karjalaa vallattiin. Itse Karhumäen valtauksessa Hannes ei
kuitenkaan enää ollut mukana. Kohtalo määräsi toisin.

Toinen armeijakunta eteni nopeasti ja ehti Laatokalle elokuun toisella viikolla. Se onnistui
näin katkaisemaan venäläisjoukkojen yhteyden kannakselle Sortavalan suunnasta.
Kannaksella sotatoimet yltyivät.

Keskiviikkona 27.8.1941 käytiin ankaria taisteluja. Rykmentin yhdeksäs komppania, johon Hannes
kuului, oli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä marssinut 27 kilometrin matkan
Terävälän kylästä Jännejärven eteläpuolelle. Marssin aikana oli muutama tupakan mittainen
paussi sekä yksi pitempi tauko, jonka aikana juotiin teetä. Perille saavuttiin maanantaina
auringonnousun aikaan. Päivällä miehet saivat vähän levätä. Kaikki olivat väsyneitä, eikä lepo
kummemmin häiriintynyt edes siitä, kun illansuussa viisi vihollisen pommikonetta ylitti
majoitusalueen. Yksi koneista pudotti kaksi pientä pommia.

Tiistaina 26.8. komppania siirtyi marssien Muolaanjärven koillispuolelle. Keskiviikko,
taistelupäivä, alkoi herätyksellä kello kuusi ja valmistautumisella hyökkäykseen. Taistelussa
komppania eteni tavoitteensa mukaisesti, mutta menetti heti kaksi miestä: sotamiehet
Gustafsson ja Vikström kaatuivat.

Hanneksen komppania selvisi taisteluista ilmeisesti paremmin kuin monet muut niihin
osallistuneet yksiköt. Sekasortoakin ilmeni. Illansuussa rykmentin käytössä olleen raskaan
tykistön tulenjohto ei pysynyt tilanteen tasalla: se erehtyi hetken ampumaan omia
suunnatessaan suojatulta Ala-Hotokan suuntaan. Rykmentin kymmenenteen komppaniaan ei
saatu yhteyttä. Puoli seitsemän aikaan illalla kapteeni Drombergin johtama komppania
vihdoin pääsi muun joukon yhteyteen. ”10K ilmoittaa, että Dromberg tullut suon yli. Ryssiä
tulee perässä. Joukot sekaisin.”

Menetyksistä huolimatta jalkaväkirykmentti 46 eteni päivän aikana Muolaanjärven
pohjoispuolelle ja valtasi talvisodassa menetetyn Muolaan pitäjän Hotokan kylän takaisin.
Hanneksen komppania sai päivän taisteluissa sotasaaliiksi muun muassa kaksi
kenttäkanuunaa, kaksi panssarintorjuntatykkiä, kuorma-auton ja kaksi kenttäpuhelinta.

Komppania sai toiminnastaan rykmentin komentajan kiitoksen. Synkempiä lukuja kirjattiin
taistelun uhreista: päivän aikana (27.8.1941) rykmentti menetti yhteensä kaksikymmentä miestä.
Haavoittuneita ei komppanian sotapäiväkirjaan erikseen merkitty. Yksi heistä oli Hannes Olin.
Hänen rintansa lävisti kiväärinluoti. Myöhemmin hän kertoi maanneensa haavoittuneena
ojassa, kun hänen ohitseen juoksi neuvostosotilas. Mies pysähtyi ja tähtäsi Hannesta, mutta ei laukaissut.

Hanneksen sisko Eeva kertoi, että ammus lävisti  Hanneksen ja hän työnsi sormensa haavaan hakiessaan apua. Hanneksen vaimon mukaan ammuksen olisi tarvinnut mennä vain pari senttiä enemmän vasemmalta, se olisi lävistänyt sydämen.

Hotokkaan kuitenkin päättyi Hanneksen hyökkäyssota.

Tämän kuvan kerrottiin olevan peräisin niiltä main, missä sijaitsi Lintulan luostari. 

 Lintulan luostari.

Joutsenon  Tiuranniemen 43. Sotasairaala.

Haavoittunut vietiin Joutsenon Tiurunniemessä toimineeseen 43. Sotasairaalaan. Vajaan
kuukauden kuluttua, syyskuun lopulla, potilas siirrettiin toipumaan kauemmas rintamasta
neljänteen sotasairaalaan, jonka yksiköt toimivat Uudellamaalla Nummelassa, Kiljavalla ja
Meltolassa.

Lokakuun lopulla mies oli armeijan lääkärien mielestä jo täysin toipunut, tosin hänet
siirrettiin jälkitarkastuksessa alempaan B1-palveluskelpoisuusluokkaan. Edessä oli viikon
jakso jalkaväen koulutuskeskus 19:ssa Lahden Hennalassa. Ja sitten rintamalle.

Hannes ajoi riviin palattuaan sairasautoa 16SAutoK:ssa, kunnes tammikuun puolivälistä -42
aina sodan loppuun hän toimi Karjalan kannaksen kaakkoisosassa Raudun Miettilän kylässä
sijainneen kenttäsairaala n:o 40:n autonkuljettajana.

Raudun Miettilän kylän kenttäsairaala 40.

Sodassa isä ajoi sekä ambulanssia, että erilaisia ampuma- ja elintarvikekuljetuksia.

 

 

 

 

 

 Kuljetuskalustoa ja kuljettajia. Alimmassa kuvassa Hannes toinen takarivissä vasemmalta.

 

 

 

 

 Saunottiin, syötiin ja koetettiin viihtyä. 

Hannes suoritti sotapalvelunsa ilmeisen tunnollisesti. Käytös oli kantakortin mukaan hyvä.
Jostain pikkurikkeestä oli kerran määrätty neljä kertaa palvelusta vuorotta.

Hannes teki mitä määrättiin, mutta ei erityisen innokkaasti. Rauhan kaipuu eli voimakkaana.
Vaimolleen Sammattiin hän kirjoitti runsas viikko ennen haavoittumistaan: ”Kuinka se siellä
hurisee onko Sammatin poikia tullut jo ketään kotiin että olisivat selvinneet tästä ruljanssista.
Rauhan huhuja täällä kiertää aina jos yhtä ja laista mutta ei ne taida paikkaansa pitää.”

Lomalle kuitenkin joskus päästiin.

Jouluna -41 Hannes kirjoitti vaimolleen Suojoelta: ” Terveiset teille sinne Täältä Karjalan
saloilta toivon sentään että saisin nämä korvet jättää eikä yhtään ikävä tulisi”. Ja hyvältä ei
näyttänyt tulevaisuuskaan: “Tänään vaikka onkin juhlapäivä me muutetaan Karhumäkeen
taas ryssän puolelle täältä parinsadan kilometrin päähän seuraavan kirjeen kun kirjoitan niin
se tulee sieltä jo.”

Tältä näytti Tsopinassa, johon nyt siirryttiin. Noin kymmenen kilometrin päässä Karhumäestä. Ei ollut ihme, että kortteereissa riitti paikkaamista ja kunnostamista.  (Sa-kuva-arkisto)

Tämä kuva saattaisi olla Tsopinasta, kun katsoo ikkunan puitteita. Hannes on kuvassa takarivissä toinen vasemmalta. 

Karhumäen asema ja tietoa Karhumäestä enemmänkin.

Hannes Olin ja vaimo Anna Kyllikki Olin os. Lindell s. 28.11.1915, vihitty 22.11.1938 k. 2.12.1982, haudattu 12.12.1982.

Vaimo Kyllikki, kirjeiden “Rakas Kiki”, eli sotavuodet raskaassa pelossa. Hän pelkäsi
menettävänsä miehensä. Pariskunnalta oli hääkuva jäänyt ottamatta vihkimispäivänä
marraskuussa -38. Sodan alettua ja pitkittyessä Kyllikki halusi heistä kuvan. Varmuuden
vuoksi. Kuva otettiin Hanneksen ollessa lomalla. Mies oli sotilaspuvussaan, vaikka
vihkipäivänä sota oli vielä ollut vuoden päässä, toki jo pelkojen kohteena.

 Miehen kasvoista näkee, että sota on sodittu. Sodan jälkeen isä rakensi rintamamiestalon ja sai neljä lasta. Heidät isä opetti vihaamaan sotaa, ei ihmisiä. Kotona ei pyssyillä leikitty. Sodan synnyttämät traumat ja kaiken sen kauheuden isä hoiti rakastamalla ja tekemällä työtä. Hän teki päivätyönsä linja-autonkuljettajana ja kaikki vapaa päivänsä raatoi rakennuksilla, metsätöissä, raivaamassa peltoja ja korjaamassa naapurien koneita tai öisin omaa autoaan. Hän rakensi kaikille tyttärilleen (Liisalle s. 16.2.-46 , Kaijalle s.16.11.-48 ja Ritvalle s. 26.8.-50) leikkimökit kalusteineen ja kannusti kaikessa, sekä kulttuurissa että liikunnassakin, niin paljon kuin kykeni. Hän piti hyvää huolta myös äitipuolestaan Anni Olinista. Hänestä ei kenelläkään ollut mitään pahaa sanottavaa, sillä hän oli rauhallinen, ystävällinen, avulias ja vastuuntuntoinen mies, josta sanottiin vain: Muut tekevät, mitä osaavat, mutta Hannes tekee, mitä tahtoo.

Isän tekemä rintamamiestalo ja likoille rakennettu rivitaloleikkimökki, puuliiteri ja autotalli ja tietysti jokaiselle oma keinu. Ja vihdoin syntyi vuonna 1956 kaivattu poikakin, Pooti (Reima s. 12.1.-56), isän ylpeys.

Lohtupalan asiakirjat.

 

Rintamalla tehty muistosormus.

Isää rakkaudella ja kunnioituksella muistaen!

Kaija Olin-Arvola

Hanneksen kirjeitä Kyllikille 

14.8.41

Rakas Kyllikki

Terveiset Täältä naapurin puolelta olemme kilometrin yli rajan nokka nokin naapurin kanssa muuten on ollut rauhallista nämä kaksi päivää ei kumpikaan ole häirinnyt toistaan ainoastaan on ollut kranaatti tulta vähän.

Ny kun muutettiin tänne niin täällä on vähän toisen laista kun edellisessä paikassa kait ymmärrät minkä tähden on toisenlaista täällä tekisi mieli saada vähän voita jos saat hommatuksi niin lähetä ja myöskin sakariinia tupakka minulla on sitä en tarvii jos saat voita ja Sulla on kannellinen lasipurkki siinä olisi hyvä sitä säilyttää

Kyselin pojilta että kestääkö paketti  kauan tulla niin sain kuulla ettei se kestä kuin kolme päivää

Onko Antti kirjoittanut kuinka hän pääsi Pietarsaareen

Terveiset Teille sinne myöskin kotiin jos satut siellä käymään

Hyvää voimista vaan Sinulle

Näkemiin 

Hannes

Kuoren takana

Läh. Stm Olin H.

1966

———

Kpk 2.

Kuoressa osoite

Rouva Kyllikki Olin

Sammatti

Lusiala

Leima: Kenttäposti

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Simola 18.8.41.

Rakas Kyllikki

Kirjoitan taas kun en ole saanut yhtään kirjettä siitä kun kävin siellä.

Hennan kirjeen sain tänään ja hän kertoi että olit käynyt meillä arvaan sentään että olet kirjoittanut ovat hukanneet matkalla toivottavasti olet saanut minun kirjeeni, muuten olen hyvin voinut ja jos näin jatkuu niin ei sitten mitään hätää ole.

(Tässä kohtaa arkki on katkaistu. Liekö paperipula vai sensuuri.)

Kuinka se siellä hurisee onko Sammatin poikia tullut jo ketään kotiin että olisivat selvinneet tästä ruljanssista. Rauhan huhuja täällä kiertää aina jos yhtä ja laista mutta ei ne taida paikkaansa pitää.

Terveiset vain hyvää voimista tämän Näkemiin

 Hannes

Läh: Stm Olin H.

1966

Kpk 2

Rouva Kyllikki Olin

Sammatti Luskala

Kenttäposti

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Suojoki 25.12.41.

Rakas Kyllikki

Kiitos paketista Kirjeestä ja Joulukortista 19 päivä kirjoitettu kirjeesi tuli ne oli kaikki Joulupukin kontissa ajattelin jo että se paketti olisi hukkunut mutta ne olivat pidättäneet sen toimistossa ja antoivat jouluaattona tai eilen illalla se tuli nyt ihan niin kuin joululahjaksi kun sen aattoillalla sain ja sitten siellä oli vielä kuule paketti Helviltä ja Evalta. Helvin paketissa oli kolme omenaa kaksi askia Kairo tupakkia pussi karamelleja ja piparkakkuja. nyt täytyy kirjoittaa ja kiittää että hänkin muisti poikaa sen tähden hän sinulta osoitteen pyysi kai. 

Sitten kirjoitan tässä Jouluaatosta oli vähän niinkun yllätys en olisi uskonut että niin hyvää tarjotaan kun mitä oli kerron ihan alusta, täällä on laitettu auto vaja pahvista ja siihen laitettiin pitkä pöytä keskelle ja sitten oli lautaset jostain haettu että jokainen sai syödä lautaselta ja sitten siihen pääasiaan mitä suuhun pistettiin oli kinkkua perunaa kastiketta juustoa voita maustekalaa makkaraa kaljaa ne syötiin kaikki sekaisin sitten laulettiin ja tupakkia poltettiin oli viisi tupakka mieheen ja alkoi toinen vaihe tuotiin pöytään riisipuuroa ja naimista oikein sekähedelmistä keitettyä ja sitten taas oli laulua puheita ja runoja sen päälle oikeeta kahvia pullaa piparkakkuja koko illan sai syödä niin paljon kuin jaksoi Kyllä koitin puoleni pitää mutta vaikka kaikki oli järjestetty niin sentään olisin jättänyt ne tänne ja tullut luoksesi joulua viettämään muistin koko illan sinua ja ajattelin että kun olisi saanut viettää kotona joulun pojat nauroivat ja pitivät lystiä ei minua oikein vaan maittanut koko illan vietto tulin avaamaan paketin jo ennen kuin juhla loppui ja sitten menin maata en kuullut enää koska toiset tulivat pois. Paketti oli koskematon ei sieltä ollut mitään pois koska se pahvilaatikko oli ihan täynnä tavaraa ja kangas ehjänä siinä ympärillä. Tänään vaikka onkin juhlapäivä me muutetaan Karhumäkeen taas ryssän puolelle täältä parinsadan kilometrin päähän seuraavan kirjeen kun kirjoitan niin se tulee sieltä jo. Nyt kun kirjoitat niin kerro kuinka sinun joulusi meni vaikka arvaan että se yhtä musta oli kuin minunkin jouluni.

Eikä tässä muuta kuin toivon Sinulle hyvää voimista. Terveiset teille sinne Täältä Karjalan saloilta toivon sentään että saisin nämä korvet jättää eikä yhtään ikävä tulisi.

Näkemiin Hannes

(Tämä loppu oli laitettu piirretyn kehyksen sisälle)

Onnea Uudelle vuodelle.

Tämä käyköön kortista nyt kun tämän kirjeen viivasin en lähetä korttia.

H.

Läh: Stm Olin H.

3206

Kpk 1

Osoite:

Rouva Kyllikki Olin

Sammatti

Luskala

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Sotapäiväkirjan merkinnät:

24.12.41 7.30

Hiljainen työpäivä, mutta sen sijaan valmistauduttiin viettämään joulujuhlaa. Kaikki miehet pääsivät majapaikkoihinsa jouluaatoksi. II joukkueen miehet kokoontuivat Paateneseen majapaikkoihinsa. Komppaniassa laitettiin autoparakki juhlakuntoon. Iltapäivällä käytiin joulusaunassa.

18.00

Komppania kokoontui autoparakkiin viettämään joulujuhlaa. Aluksi oli hartaushetki ja sitten komppanian päällikön juhlapuhe. Tämän jälkeen istuttiin katettuun joulupöytään nauttimaan valtion tarjoamia jouluherkkuja joihin kuului m.m. kinkkua, riisipuuroa ja 10 sl pöytäviinaa. Aterian jälkeen kompp. omat miehet esittivät monenlaista ohjelmaa. Saatiinpa päälle vielä joulukahvit oikeasta kahvista. Sodasta huolimatta oli joulutunnelma erittäin korkealla.

25.12.41 8.00

Hiljaista jouluaamun viettoa.

14.00

Komppania kokoontui autoparakkiin seuraamaan joukkueiden välistä tietokilpailua ja sen päälle juotiin joulukahvit.

18.00

Vahvuus: Sama

19.00

Komppania meni autoilla Suojoen lottakanttiinille, jossa lotat tarjosivat kahvit.. Kompp. miehet esittivät ohjelmaa.

22.00

Keittiömiehet ja puhdistusryhmä lähtivät etukäteen uuteen majapaikkaan Tsopinan kylään laittamaan paikkoja kuntoon.

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Karhumäki 1.1.42.

Rakas Kiki

Hei taas, kiitos Uudevuoden kortista ja Joulupäivän kirjeestä tulivat uuden vuoden aattona illalla. Nyt on sitten taas uusivuosi saa nähdä sitte kuinka tämän vuoden saa loppuun kulumaan jokohan tämän vuoden aikana sota loppuu ei ne ennustukset tähän asti ole paikkaansa pitänyt eikä sitä vieläkään tiedä uskoa vaikka onkin pitkä vuosi edessä. Kun pääsis lomalle olis sekin taas vähän muutosta tähän sotaisaan elämään. Vielä en ole saanut mitään vehjettä nimiini mutta siitä on mieleni hyvä ettei vielä ole tarvinnut mennä joto:lle olen saanut olla linja-autossa apumiehenä ja jos vanhat pääsevät pois sitten varmaan saan jäädä linja-autoon. Pahuran Masa on täällä Karhumäessä en sentään ole häntä vielä nähnyt.

Kirjoitit siitä henkikirjoituksesta ei sinne tarvii mennä kyllä sen kerkii sittenkin kun täältä pääsen pois ei niistä kaikista tarvii olla hohkavanaankaan ne jää monelta muultakin pois ei ne sen asian tähden matkustele kun on huonot kulkuyhteydet.

Terveiset vaan voi hyvin Hannes

Kirjeen laitaan oli kirjoitettu: Lähetän tämän lapun takaisin voit sen sentään pitää kaapissa.

Kuoren takana teksti:

Läh Stm Olin. H

3266 kpk 1.

Osoite kuoressa Rouva Kyllikki Olin

Sammatti

Luskala

leima KENTTÄPOSTI

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

12.2.44.

Rakas Kyllikki

Kiitos kirjeestäsi jonka nyt taas sain odotukseeni on aina mukava kuulla kuinka terveytesi laita on. Ei se kipu vaan meinaa Sinua jättää kyllä sitä vaan toivoisin että taas saisit olla terveenä.

Itakin on kuollut vaikka kai sen jo olet kuullut faija lähetti minulle sähkösanoman vaan en sen kanssa lomaa saanut ei annettu muuta kuin lähimpien omaisten hautajaisiin lomaa. Minun loma vuoroni on ensimmäinen päivä viimeinen päivä pääsen lähtemään vähä kolmatta viikkoa vielä.

Huomenna saan niitä kaavakkeita ja maanantaina lähetän ne menemään Karkkilaan kyllä se asia nytten jo järjestyy, soitin toimistoon ja niitä on tänään tullut.

Kumpaa Sinä tarkoitit valeriaanaa vai sitä yskänlääkettä jota viime kerralla toin vaikka voin tuoda kumpaakin kun tulen jos jotain muutakin ajattelet auttaa kipuusi niin voin sitten hakea apteekista kun tulen lomalle ja tuoda sinne.

Ei minulla nyttekään ole tämän kummempaa tapahtunut terveenä olen ollut kaikkein suurempi harmi minulla on kun ei tahdo päivät kulua tarpeeksi nopeasti on ruvennut tämä meininki niin hatuttamaan ettei kanssa tahdo unikaan maittaa.

Voi nyt taas mitä parhaiten terveiset Sinulle ja toisille

Hannes

♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Onnittelut 28 vuotiaalle Kyllikille.


♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡

Hannes Olinin kirje äitipuolelleen Anni Olinille Sammattiin:

…uatene 6.12.41. (Hiiri syönyt alun.)

Terve Mamma

Nyt on taas vähän viipynyt tämä kirje ei ole ollut ennen tilaisuutta kirjoittaa ajoa on ollut ettei ole ollut lepohetkeä kuin pari kolme tuntia yössä nyt se loppuisi vähäksi aikaa minun meni auto rikki paloi laakerit se viipyykin remontissa kauan jolleivät järjestä saan huilata ainakin pari päivää. (Tästä on hiiri nakertanut tekstiä.) Tänään kun tulin komppaniaan sain kirjeesi sen jossa kerroit meneväsi Karkkilaan ja sen jossa olit jo siellä käynyt on se Kiva kun ei ne perunat ole jäätyneet vaikka on talvi mutta kai ne nyt jäätyvät kun pakkaset alkavat Täällä on 35-40 välillä pakkasta olisi ollut melkein parempi kun olisit ne myynyt ei täältä tunnu syömäänkään pääsevän.

Onko siinä muuten perää että Hanko on antautunut täällä semmosta touhuuvat.

Minä kirjoitin Reinolle kirjeen sillä vanhalla osoitteella luulin että hän joutui samaan paikkaan no kai se tulee, on se hyvä että Reinoa onnisti, ettei kaikilla ole moukan niukka niin kuin minulla että aina täytyy olla metelissä näinä päivinä on lentokoneet kovin ahristaneet että oikein nauttisin kun laakerit pehmisivät.

Vaatteita minulla on tarpeeksi sukkia on kolme paria villapaitoja hyvä karvalakki pomppa ja kahdet saappaat niin että kyllä me ollaan myöskin koko hyvin (Tästä hiiri syönyt.) kun me ollaan käyty sairaalassa syömässä.

Ne jakoivat taas näitä paketti lippuja, lähetän ne taas sinne voit ostaa jollekin jotka ei ole saanut niitä näkyvät jakavan niitä niin paljon ettei kukaan niin usein pakettia lähetä se paketti ei ole vielä tullut jonka nyt lähetit se ensimmäinen on jo syöty karamelleja on vähän jäljellä voi nyt taas vaan hyvin

Terveiset sinne hei vaan Hannes

Kirjeen kuori ei ole säilynyt.

 

Kirjeet löytyivät joulukuussa 2016 Kyllikki Olinin os. Lindell kotitalon seinäpahvien takaa, kun talon uusi omistaja aloitti remontin. Lämmin kiitos kirjeiden toimittajalle.

Autosotamies Antero Johannes Olin armeijassa 4.5.1933-18.4.1934 Helsingissä.


Hannes suoritti varusmiespalvelunsa autosotamiehenä Viipurissa. Siellä hänet koulutettiin autosotamieheksi, automekaanikoksi ja hän sai ajokortin. 

Kuvat kertovat.

Kuva lienee otettu ennen armeijaan lähtemistä.
Antero Johannes putsissa.

 Alokkaat valmiina palvelukseen. Hannes toinen oikealta eturivissä.

 Asento! Rivit suorina. Armeija tasapäistää. En erota isää.

 Hannes kuudes mulipää vasemmalta eturivisssä. 

Ompelutöissä pojat.

Hannes Olin toinen vasemmalta eturivissä.
Tuvallinen komeita miehiä.

 Armeijakavereita ja -tovereita.
Hannes ensimmäinen vasemmalta.

 Lomilla. Hannes vasemmalla. Puts plank.

Rivit ojennuksessa!
  Valmiina palvelukseen. 

Hannes toinen oikealta toisessa rivissä.

 
 Hannes Viipurissa.


 Voi, voi! Hannes kolmas oikealta.

Antero Johannes Olin autosotamies. 

Palvellut Suomen armeijassa 4.5.1933-18.4.1934. 

Ohi on! Ohi on! Ohi on!

Kuvat ja teksti Kaija Olin-Arvola ja Ritva Paksula

Alla linkit sivuille, joissa kerrotaan Hannes Olinin sotapolusta sotapäiväkirjojen valossa. Koonnut Ritva Paksula os. Olin.

Antero Johannes Olinin Talvisota.
Hannes Olinin talvisota 25.AutoK 30.11.1939 - 25.5.1940- Sotapäiväkirjat-kokoelma 

Hanneksen sotapolku III/9.JR 46
Hanneksen sotapolku III/9.JR 46 

Hanneksen sotavuosi 1944
http://kotikuusestaiii.blogspot.fi/2017/03/hanneksen-sotavuosi-1944-40n-kentta.html 

Hanneksen sairaskertomus sotavuosilta
http://kotikuusestaiii.blogspot.fi/2017/03/hanneksen-sairaskertomus.html


Luskalan lortit


Hanneksen mielisanontoja:

"Kyl se siit valkentuu."
"Ei ranttuja rukoilla."

Hanneksen lempilaulut:
Orpopojan valssi 

Elämää juoksuhaudoissa

Lisää Antero Johannes Olinin elämästä täällä. 

Antero Johannes Olinin tiedot Sotapolkuprojektissa.

Yhteydenotot irmeli.arvola@gmail.com

Kuvat: Kaija Olin-Arvolan arkisto, ellei toisin mainita.